Aikoinaan, kun suuri eläinten vaellus tapahtui ja osa Euroopasta yhdistyi, uskotaan, että vuonohevonen oli yksi näistä vaeltajista.
Vuonohevonen muistuttaa alkuperäistä villihevosta, joka sai nimensä löytäjänsä Eversti, N. Przevalskin mukaan. Vuonohevosella on ainakin sama väritys ja merkit kuin villillä esi-isällänsä.
Niin kuin ihmiset elivät eristetyillä alueilla, myös vuonohevonen säilyi risteytymättä vuosisatojen ajan. Siksi sillä on säilynyt alkuperäiset ominaisuudet, mitkä ovat myös muilla roduilla, mutta ei niin vallitsevana kuin vuonohevosella.
Viikingit käyttivät vuonohevosia sodissa sekä kantojuhtana. Vuonohevonen on tunnistettu viikinkien kalliopiirustuksissa, joista useat kuvaavat orien välisiä taisteluja.
Tämä oli todennäköisesti viikinkien tapa valita vahvimmat ja parhaimmat oriit siittämään niitä geenejä, joilla vuonohevosen vahvuuden ja kestävyyden oletettiin jatkuvan.
Vuonohevosen juuret uskotaan juontavan Länsi-Norjaan, joka on tunnettua kovasta, vuorisesta maastostaan. Uusimmat tutkimukset osoittavat että tärkeimmät jalostusalueet olivat Rogaland, Hordaland, Sogn og Fjordane sekä More og Romsdal. Näistä paikkakunnista tulevat kasvattajat muodostivat niin sanotun kasvattajien ympyrän, jonka Norjan valtio validoi, jotta kasvattajat voisivat ylläpitää ori populaatiota kasvattaakseen mahdollisimman kestäviä hevosia, jotka pystyisivät kestämään rankkaa työntekoa vaativassa maastossa. Summa, jonka kasvattajat maksoivat oli suoraan verrannollinen saatavissa olevien orien laatuun. Lähes kaikki kasvattajat kuuluivat tähän Kasvattajien Ympyrään ja useat varsat olivat Ympyrän oriiden jälkeläisiä.
Tänään vuonohevosia tavataan kaikkialla Skandinaviassa, missä siltä edelleen vaaditaan samojen raskaiden tehtävien suorittamista, joihin muut hevosrodut eivät pysty. Se on erittäin varmajalkainen ja pystyy navigoimaan kapeat ja kivikkoiset polut jopa täydessä lastissa. Varmajalkaisuus juontaa juurensa kaulan ja etuosan voimakkaasta lihaksistosta. Nämä kehittyivät, koska vuonohevoselta vaadittiin raskaiden kuormien kantamista vuorilla sekä myös raskaiden kuormien vetämistä.
Vuonohevosia tavataan edelleen vuorien syrjäisillä seuduilla, joissa modernit kulkuvälineet eivät voi kulkea. Siellä vuonohevonen on täysivaltainen ja tärkeä perheenjäsen ja se osallistuu edelleen täysin rinnoin päivittäisiin askareisiin kuten se on aina tehnyt.
Lähes viimeaikoihin asti vuonohevosia käytettiin Norjan armeijan kantojuhtina, jotka pystyivät menemään niitä vaarallisia teitä, joihin koneet eivät kyenneet. Saksalainen professori Hans Lowe sanoi kerran – seurattuaan vuonohevosten näytöstä Bergenissä 1958- että, ’En usko, että yksikään toinen hevonen pystyisi samaan.’
Norjassa ylläpidetään ‘Fjord Horse and the Mother Stud Book Countrya´’ -tai ’Cradle of the Race’ kuten sitä Euroopassa sanotaan- kantakirjoja. Näin pidetään huoli, että muut yhdistykset ylläpitävät rotumääritelmää sekä oikeaa tyyppiä. Näin myös pidetään huoli, että kaikki tiedot päättyvät NORSK HESTESENTERiin Starumissa, Norjassa.
Norsk Hestesenter on Norjan maatalousministeriön nimeämä Norjanvuonohevosen kantakirja. Tom Kvamilla, Norsk Hestesenterin jalostusneuvojalla on erittäin tärkeä työ ylläpitää tätä rekisteriä. Kaikilla Euroopan – ja ehkä koko maailman- vuonohevosyhdistyksillä on tärkeä tehtävä auttaa ylläpitämään ko. rekisteriä.
1900-luvun alkupuolella Tanskalainen Maanomistajien Yhdistys käynnisti laajamittaisen etsinnän löytääkseen työhevosia pientilallisille. Yhdistys tuotti ja kokeili monia eri hevos- ja ponirotuja monista eri maista. Kaikkein käyttökelpoisimmaksi osoittautui vuonohevonen. Tanskalaiset suosivat vuonohevosta, koska sitä pystyttiin käyttämään sekä pienissä että suurissa maatiloissa ja se pystyi tekemään saman työn kuin suuret hevoset ilman, että ne rasittivat maata kuten suuret kaviot ja raskaat hevoset.
Kun tuontiohjelma saatiin kunnolla käyntiin, yhä enemmän vuonohevosia nähtiin suorittavan maataloustöitä tanskalaisilla tiloilla.
Saksalaiset ymmärsivät nopeasti vuonohevosen monipuolisuuden. Erityisen suosituksi vuonohevonen tuli Pohjois-Saksassa. Erityisesti saksalaiset oriit olivat laadukkaita. Yksi esimerkki oli ori Hannibal, joka oli Hans – orista Overgaard tilalta. Se sai ensimmäisen palkinnon ja kultamitalin Aalborgissa. Toinen esimerkki oli ori Beate, joka voitti kultamitallin Lemvigissä. Vuonohevoset levisivät pian myös Etelä-Saksaan, jossa myös tunnettiin lukuisia erinomaisia jalostusoreja.
Vuonohevosia tavataan kaikissa maailmanosissa ja vuonohevosyhdistyksiä löytyy ainakin: Norjasta, Tanskasta, Englannista, Ruotsista, Suomesta, Saksasta, Alankomaista, Belgiasta, Ranskasta, Unkarista, Kanadasta sekä Yhdysvalloista. Vuonohevosia tavataan myös Sveitsistä, Puolasta, Espanjasta, Australiasta, Uudesta Seelannista sekä Chilestä.
Vuonohevonen kykenee tekemään noin kolmasosan niistä tilan töistä, joihin esim. jättikokoinen Shire – työhevonen pystyy. Tämä yhdistyy myös siihen, että vuonohevosen hoitoon menee huomattavasti vähemmän aikaa ja rahaa kuin suuremman työhevosen ylläpitämiseen. Se on kestävä rotu, joka pystyy menestymään olosuhteissa, joissa muut hevosrodut eivät pysty. Se on ekonominen ylläpitää. Sen ruoansulatus on muihin hevosiin nähden erilainen, sillä se on tottunut yksinkertaiseen ruokaan. Rotu on elänyt kovassa ympäristössä satoja vuosia ja luonnollinen lisääntyminen on taannut sen, että vain vahvimmat menestyivät.
Vuonohevonen on tunnettu rauhallisesta temperamentistaan. Se on todellinen koko perheen hevonen. Vuonohevosia nähdään ympäri Eurooppaa kilpailemassa perheratsuna. Vuonohevonen on rehellinen perushevonen aloittelevalle ratsastajalle ja valmennettuna kykenee palkintosijoille mitä erilaisimmissa ratsastuksen lajeissa.
Vuonohevosen tasainen temperamentti sekä yhtenäisenä säilynyt ulkomuoto ovat valikoivan jalostuksen tulos. Tästä saamme kiittää skandiavisia vuonohevosjärjestöjä. Nämä ovat onnistuneet jalostamaan elegantteja ja oikeantyyppisiä ratsuja, jotka silti ovat säilyttäneet ne ominaisuudet, jotka olivat arvostettuja rodun alkuaikana. Tämä on saavutettu jalostamalla rotua sisäisesti ILMAN ulkopuolisia vaikutteita. Muita rotuja ei ole käytetty nyky-vuonohevosen saavuttamiseen. Vuonohevonen on kohtuullisen edullinen ylläpitää. Se on myöskin erinomainen ”ensimmäiseksi hevoseksi”. Vuonohevonen oppii nopeasti ja on luottavainen. Se ottaa nopeasti perheenjäsenen roolin. Se on erinomaisen kokoinen (noin 137-147cm). Se ei ole liian iso lapsille eikä liioin liian pieni aikuisille. Se on kestävä hevonen ja pystyy tarvittaessa kantamaan miestä koko päivän.
Vuonohevoset ovat usein palkintopalleilla Tanskan Valjakkomestaruuksissa. Se on myöskin osoittanut arvonsa kouluratsuna. Saksassa vuonohevosia käytetään paljon mm. matkaratsastuksessa.
Vuonohevosen väri on hallakko eri sävyin. Ruunihallakkoa pidetään alkuperäisenä värityksenä. Myöskin albinoja vuonohevosia on ollut. Hallakon lisäksi toinen sallittu väri on harmaa ja sen eri sävyt. Harmaahallakot vuonohevoset ovat melkein aina olleet suosittuja.
Norjan armeijan hevoskompanian päällikön Bjart Ordingin mielestä harmaita vuonohevosia voitiin ostaa näkemättä. Hän käytti ilmaisua
’harmaa hevonen ei ole koskaan liian kallis.’
Vuonohevosille on tyypillistä tumma raita, joka ulottuu niskasta häntään.
Vuonohevosen tunnetuin merkki on sen kaksivärinen harja, joka leikataan pystyyn. Leikkaustekniikka on hankala oppia ja vaatii harjoittelua.
Sympaattinen vuonohevonen on todellinen ystävä omistajalleen. Harva rotu on yhtä monipuolinen harrastus- ja kilpailuhevonen, kaikissa lajeissa. Suomessa rekisteröityjä vuonohevosia on vain noin 300kpl. Liekö johtunut siitä, että vuoniksia ei vielä muutama vuosi sitten saanut tuoda Suomeen, sillä sen pelättiin uhkaavan suomenhevosen asemaa. EU-säädökset kuitenkin vapauttivat tuonnin vuonna 1995 ja vuonohevosilla on nykyään Suomessa jopa oma kantakirja. Mikäli rotu alkoi kiinnostamaan, ota yhteyttä ja kerromme lisää tietoa niin vuonohevosista kuin suomalaisista ja ulkomaalaisista rodun kasvattajista.
Osallistu keskusteluun vuonisfoorumissa. Voit esitellä itsesi ja oman vuoniksesi tai hoidokkisi. Laita myös kotisivusi tai tallisi sivut näkyville.
Norjanvuonohevonen Haavanesko
VUONISFOORUMI
|
Vuonohevosyhdistysten sivuja
|