Susannan ja Kajn häät

Hääsuunnittelua

Reilu vuosi sitten olimme Vesan ja Eevan luona Saimaalla,
kun meidän jo pitkään harkitsemat hääsuunnitelmat sai tuulta purjeisiin.
Vesa nimittäin laittoi ajatuksen itämään ja lupasi vielä maksaa koko lystin.

Niinpä sovimme ajankohdan ja varasimme heti kirkon.
Valmisteluihin oli rutkasti aikaa, mutta kuten arvata saattaa
kaikki työ ja touhu painottui viimeisille viikoille.
Kutsutkin lähetettiin vasta noin kuukautta ennen häitä,
kun juhlapaikka varmistui.
Hääpuvun, juhlapaikan, sormuksen ym.ym. löytäminen
ei ollut niin vaan päätetty ja hoidettu. Mielihalut sekä suunnitelmat,
kuten puvut ja sormuskin, vaihtuivat moneen kertaan.
Parina edellisenä päivänä tehtiin vielä kattaukset, koristelut,
haettiin puvut, kukat ja sormukset.
Kaaso-Mia ja bestman-Peter tekivät valtavasti töitä häiden eteen.
Lopputulos olikin mieluisa viimeistä piirtoa myöten.

Hääpäivän aamu alkoi tohinalla -- muilla paitsi morsiamella,
joka vietiin jo hyvissä ajoin A-tyyliin meikkiin ja kampaukseen.
Viisi tuntia kauneushoitolassa meni hujauksessa.
Sulhanen ei tietenkään saanut nähdä hääpukua, kuten asiaan kuuluu.
Mia, Nina ja morsiusneidot Jenny ja Mikaela
olivat myös kauneushoitolassa kirkkoon lähtöön asti.



Kirkossa

Kun kirkonkellot soivat, ovet aukesivat ja urut aloittivat Prinsessa Ruususen häämarssin,
tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Niin täynnä sellaista tunnetta, jota ei voi kertoa.
Sen tietää vain itse hän, joka on ollut samassa tilanteessa.

Morsiusneidot lähtivät edeltä ja muutaman askeleen päästä tulin minä isäni saattamana
kirkon käytävää vanhan kaavan mukaan, sulhasen kävellessä vastaan.
Pappimme Malin Lindblomin rauhallisuus ja rentous oli tarttuvaa,
joten turha jännittäminen oli vihdoin tipotiessään.
Ulosmarssina soi tuttu Mendelsohnin häämarssi.

Kirkon pihalla otettiin paljon kuvia ja tunnelma kaipasikin kevennystä,
jonka järjesti kolme rosvoa, jotka tulivat ratsain ryöstämään kaason.
Siitä lisää hääsivuillamme kohdassa kaasonryöstö.

Hääautona meillä oli ainutlaatuinen kullanvärinen Chrysler ja auton omistaja, Henrik, kuskina.
Ajelimme hiljakseen juhlapaikalle ja samalla maistelimme shampanjaa.
Henkan auton traditioihin kuuluu, että hän tarjoaa vastavihityille aviopareille,
jotka hän kuljettaa kirkosta juhlapaikalle, isoisänsä maahantuomaa shampanjaa.



Hääjuhla

Juhlapaikalla oli lippu nostettu salkoon ja pihalla oli noin sata juhlavasti pukeutunutta häävierasta.
Otimme siinä onnittelumaljat, isäni pitäessä mieleenpainuvan hyvän puheen,
ja sisällä tapahtui vieraiden vastaanotto.
Kun jokainen oli löytänyt paikkansa, pienen etsinnän jälkeen,
aloitimme juhlan alkupaloilla, puheilla ja snapsilauluilla.
Snapsilaulumestarimme Lille, piti tunnelman korkealla ja myös huolen siitä,
että kaikki ottivat snapsia. Hauskana yllätyksenä, Lille oli tehnyt meille ihan oman
laulun, jonka vieraat yhdessä lauloivat illan aikana vielä useaan kertaan.
Klikkaa tästä lauluun

Kahvin ja kakun jälkeen meillä oli ulkona pieni rakkauspolku, jonka varrella oli kysymyksiä
hääparista. Aika vaikeita, sillä vain kaksi joukkuetta tiesi (tai arvasi) kaikki vastaukset oikein.
Oikeat vastaukset.

Häävalssia olimme hiukan harjoitelleet.
Olimme ihan itse tehneet koreografian ja lopputaivutusta jopa
pyydettiin uusimaan muutamaan kertaan kuvausten vuoksi.
Musiikkista piti huolen Hanski, joka soitti perinteistä tanssimusiikkia.
Ilta sujuikin hyvin tanssin ja seurustelun merkeissä sekä vielä iltapalaa maistellessa.

Juhlat olivat onnistuneet kaikin puolin, ilman mitään riitoja tms.
Yksi kuokkavieras juhliin sattui eksymään ja erottuikin joukosta duunarinpuvussaan,
joi pari olutta ja katosi omille teilleen. Edes jotain vanhanajan häämeininkiä,
sillä muuten mitään perinteistä dramatiikkaa ei näissä hääjuhlissa nähty.



Hääyö

Hääyö oli myös ainutlaatuinen. Nina ja Kerstin olivat käyneet koristelemassa vuoteen
näkkileivänmurusilla ja noin tunnin välein oli jossain piilossa herätyskello soimassa.
Konttailinkin pitkin aamuyötä etsien herätyskelloja huoneesta ja kaapeista, ja kun yritin nukkua,
niin taas jostain kuului ”tik tak..”
Silloin ei kyllä naurattanut, varsinkaan kun vastavihitty mieheni kuorsasi tyytyväisenä
tietämättä mitään pikku kepposesta. Seuraavanan päivänä pila tuntui jo hauskalta.

Ihanaa oli aamulla herätä aviomiehen vierestä, jonka ensimmäiset sanat olivat:
"Huomenta rouva Malmström"



Pyhä avioliitto

Kaiken tämän ihanuuden, kauneuden ja juhlatunnelman keskellä on muistettava kuitenkin,
miksi meidät vihittiin avioliittoon.
Olemme luvanneet Jumalan kasvojen edessä rakastaa toisiamme
niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Avioliitto on meille suuri ja vakava asia ja niin kuin pappi meille sanoi:
"Yksi lapsi lisää hoidettavana" ja neuvoi meitä vielä:
"Ole toiselle se, mitä toivoisit hänen olevan sinulle".

     

Kaunis kiitos teille rakkaat ystävät ja sukulaiset,
että olitte mukana tekemässä tästä päivästä yhden elämämme ihanimmista.

Kiitos Kidelle tiimeineen tarjoilemisesta, Hanskille musiikista,
Lauralle ja Janille kuvista, Henkalle hääautoajelusta, Minnalle kukista,
Annelle ja Katjalle meikeistä, kampauksista ja muusta hemmottelusta,
Lillelle snapsilauluista, Eerikin Kartanon tiimille kaasonryöstöesityksestä,
Tompalle ihanista makuelämyksistä, sekä Lapinkylän leipomolle hääkakuista.

Suurkiitos isälleni Vesalle, Mia-kaasolle ja bestman-Peterille.

Yhdessä teimme hääpäivästämme onnistuneen ja ikimuistoisen.