Haavanesko rotunäyttelyissä Tampereella Teivossa 10.07.2010
Norjalainen tuomari, joka on erikoistunut vuonohevosiin, arvosteli rotu- ja kantakirjanäyttelyissä erilaisia vuonohevosia. Tiukka ja tarkka tuomari ei pisteitä helposti jaellut, vaan arvostelu oli säälimätön kaikille. Muutenkaan mitään huippupisteitä kukaan ei tällä kertaa saanut, vain yksi tamma sai kantakirjauksessa 40p ja oli luonnollisesti näyttelyn paras.
Jalostustyössä on hyvä ollakin tarkka, mutta valitettavasti tiukat arvostelut, eli heikot pisteet, viestittävät vain muille maille meidän hevosmateriaalin tasosta, vaikka se olisi parempaa kuin esimerkiksi vähemmän ankarammin kantakirjatuilla hevosilla naapurimaassa. Myös näistä naapurimaan loistopistein kantakirjatuista hevosista saa kuvan, että sieltä saa helposti ja halvalla paremman.
Nykyään haetaan hyvää yleis- ja ratsuhevosta, joka on ihan muuta kuin järeä työhevonen: Palataan siihen, että vuonohevonen on lyhytrunkoisempi, korkeajalkaisempi ja pitkäkaulaisempi, eli sitä mitä vuonohevonen on alkujaan ollut. Tästä asiantuntijatuomarikin näyttelyissä huomautti.
Koska tiedän Haavaneskon hyväksi ja rotutyypiltään oikeanlaiseksi norjanvuonohevoseksi, en ollut yllättynyt siitä, että se sai myös norjalaiselta asiantuntijalta tyypistä 8 ja tuomari oli selvästi tykännyt siitä. Siispä ei ole valittamista yleisesti tiukasta arvostelusta. Haavanesko sijoittui luokassaan toiseksi. Luokan voittaja oli - yhden pisteen erolla Haavaneskoon - suomalaissyntyinen jalostusori, joka sai tyypistä 7. Tästä voidaankin arvella että onko Suomen vuonohevosyhdistys ihan ajan tasalla siitä mihin Norjassa ollaan menossa, arvostellessaan negatiiviseen sävyyn EU-maista tuotujen vuonisten tyyppiä.
Haavanesko ei ole läheskään ainoa EU-maasta tuotu vuonohevonen, joka on saanut paremmat pisteet norjalaisasiantuntijoilta kuin suoraan norjalaistaustainen vuonohevonen. Totuushan on, että myös Haavaneskon sukutaulu vie loppujen lopuksi Norjaan. Saksassa on vaan useammassa polvessa vuonohevosia ja Haavaneskon kasvattajat ovat yli 40 vuotta tehneet kasvatustyötä tarkoin valituilla, puhtailla emä- ja isälinjoilla. Meillä Suomessa on vielä kovin nuorta kasvatustyö ja yhdistys pyörii muutaman ihmisen varassa, joiden näkemykset EU-tuontivuoniksista ovat heidän omia mielipiteitään.
Kuten sanottu on hyvä olla tarkka oikeanlaisesta jalostuksesta, mutta Norja ei ole ainoa maa jossa jalostetaan hyviä, alkuperämaan tavoitteiden mukaisia vuonohevosia, vaikkakin Suomen vuonohevosyhdistys antaa niin ymmärtää. Norjalaisethan itsekin ovat tyytyväisiä siihen, että muut maat pitävät huolen vuonohevosten jalostuksesta ja näin sisäsiittoisuuden riskit vähenevät.
Jokaisessa maassa (myös Norjassa) jopa tarkasti valikoidulla jalostuksellakin syntyy hyviä että huonoja, sekä väärän- että oikeantyyppisiä vuonohevosia. Saksassa käydessäni olen törmännyt vain pariin sellaiseen vuonohevoseen, jotka voisin ottaa omaksi. Henkilökohtaiset kriteerini ovat että vuonis on kaunis, hyväsukuinen ja tyypiltään vuonohevosmainen, sillä on oikea karisma ja hyvät ratsuominaisuudet. Vaikkakaan hyvä tyyppi ei automaattisesti takaa hyviä ratsuominaisuuksia, niin se kertoo paljon.
näyttelykuvat © Riikka Holopainen
Norjalainen tuomari, joka on erikoistunut vuonohevosiin, arvosteli rotu- ja kantakirjanäyttelyissä erilaisia vuonohevosia. Tiukka ja tarkka tuomari ei pisteitä helposti jaellut, vaan arvostelu oli säälimätön kaikille. Muutenkaan mitään huippupisteitä kukaan ei tällä kertaa saanut, vain yksi tamma sai kantakirjauksessa 40p ja oli luonnollisesti näyttelyn paras.
Jalostustyössä on hyvä ollakin tarkka, mutta valitettavasti tiukat arvostelut, eli heikot pisteet, viestittävät vain muille maille meidän hevosmateriaalin tasosta, vaikka se olisi parempaa kuin esimerkiksi vähemmän ankarammin kantakirjatuilla hevosilla naapurimaassa. Myös näistä naapurimaan loistopistein kantakirjatuista hevosista saa kuvan, että sieltä saa helposti ja halvalla paremman.
Nykyään haetaan hyvää yleis- ja ratsuhevosta, joka on ihan muuta kuin järeä työhevonen: Palataan siihen, että vuonohevonen on lyhytrunkoisempi, korkeajalkaisempi ja pitkäkaulaisempi, eli sitä mitä vuonohevonen on alkujaan ollut. Tästä asiantuntijatuomarikin näyttelyissä huomautti.
Koska tiedän Haavaneskon hyväksi ja rotutyypiltään oikeanlaiseksi norjanvuonohevoseksi, en ollut yllättynyt siitä, että se sai myös norjalaiselta asiantuntijalta tyypistä 8 ja tuomari oli selvästi tykännyt siitä. Siispä ei ole valittamista yleisesti tiukasta arvostelusta. Haavanesko sijoittui luokassaan toiseksi. Luokan voittaja oli - yhden pisteen erolla Haavaneskoon - suomalaissyntyinen jalostusori, joka sai tyypistä 7. Tästä voidaankin arvella että onko Suomen vuonohevosyhdistys ihan ajan tasalla siitä mihin Norjassa ollaan menossa, arvostellessaan negatiiviseen sävyyn EU-maista tuotujen vuonisten tyyppiä.
Haavanesko ei ole läheskään ainoa EU-maasta tuotu vuonohevonen, joka on saanut paremmat pisteet norjalaisasiantuntijoilta kuin suoraan norjalaistaustainen vuonohevonen. Totuushan on, että myös Haavaneskon sukutaulu vie loppujen lopuksi Norjaan. Saksassa on vaan useammassa polvessa vuonohevosia ja Haavaneskon kasvattajat ovat yli 40 vuotta tehneet kasvatustyötä tarkoin valituilla, puhtailla emä- ja isälinjoilla. Meillä Suomessa on vielä kovin nuorta kasvatustyö ja yhdistys pyörii muutaman ihmisen varassa, joiden näkemykset EU-tuontivuoniksista ovat heidän omia mielipiteitään.
Kuten sanottu on hyvä olla tarkka oikeanlaisesta jalostuksesta, mutta Norja ei ole ainoa maa jossa jalostetaan hyviä, alkuperämaan tavoitteiden mukaisia vuonohevosia, vaikkakin Suomen vuonohevosyhdistys antaa niin ymmärtää. Norjalaisethan itsekin ovat tyytyväisiä siihen, että muut maat pitävät huolen vuonohevosten jalostuksesta ja näin sisäsiittoisuuden riskit vähenevät.
Jokaisessa maassa (myös Norjassa) jopa tarkasti valikoidulla jalostuksellakin syntyy hyviä että huonoja, sekä väärän- että oikeantyyppisiä vuonohevosia. Saksassa käydessäni olen törmännyt vain pariin sellaiseen vuonohevoseen, jotka voisin ottaa omaksi. Henkilökohtaiset kriteerini ovat että vuonis on kaunis, hyväsukuinen ja tyypiltään vuonohevosmainen, sillä on oikea karisma ja hyvät ratsuominaisuudet. Vaikkakaan hyvä tyyppi ei automaattisesti takaa hyviä ratsuominaisuuksia, niin se kertoo paljon.
näyttelykuvat © Riikka Holopainen
Haavaneskon sivut
Terms of Use | Privacy Statement