Gast Gudenå.

eli perheen ja ystävien kesken Gast löytyi Saksasta syyskuussa 2006 ja sitä ennen olimme jo melkein menettäneet toivomme saada oma vuonohevonen.

Tutustuimme ensin Stall Solbackan Ikarus-vuonikseen keväällä 2006 ja siitä vuonishulluus vähitellen iski, huomaamatta ja varoittamatta!

Kun Susanna osti kesällä Ikaruksen kasvattajalta (Yvi), nuoren Haavanesko-vuonohevosen, niin heitimme ajatuksen ilmaan, jos meillekin löytyisi Saksasta oma vuonis samaan kyytiin Haavaneskon kanssa. Yvi lupasi tehdä parhaansa löytääkseen meille kokeneen, kiltin ruunan ja se ei sitten ollutkaan helppo homma! Tammaa emme halunneet tallille sekoittamaan nuoren ori-pojan päätä.

Viikkoja meni eikä heppaa löytynyt. Joka päivä odotimme sähköpostia Saksasta ja toivoimme, että Yviltä tulisi hyviä uutisia. Olin jo valmistellut Minttua (14 v.), että ehkä miettisimme jonkun muun rotuisen ponin hankkimista, kun toivomaamme vuonohevosta ei löytynyt Saksasta eikä myöskään Suomesta. Mutta Minttu ei antanut periksi, vuonohevonen tai ei mitään!

Ja sitten vihdoin tulikin se kauan odotettu viesti… Yvin vuonohevosten kasvattajaystävillä olisi myynnissä 9-vuotias ruuna, kiltti ja osasi hyvin koulua.

Isä on Tanskan kuuluisa ori.

Otimme heti yhteyttä Hashagenin perheeseen ja pyysimme kuvia pojasta. Kuvat oli hienoja ja kun tiesimme luottaa Yviin, teimme ostopäätöksen tietojen ja kuvien perusteella. Siinä vaiheessa en päästänyt mieleeni, että tämä ei ole se oikea tapa ostaa hevosta ;).

Saimme nopeasti kaupat tehtyä ja varasimme Hillstablen Elmarilta kyydin Gastille ja Haavaneskolle Saksasta Suomeen. Onneksi saimme paikat seuraavalle viikolle ja sitten odotus taas alkoi ja meitä jännitti, mitä tuli ostettua…
Elmar piti meidät hyvin ajan tasalla koko matkan ajan ja auto kurvasi tallin pihaan jopa etuajassa! Ilma oli mitä kurjin Suomen lokakuinen sää, satoi ja oli pimeää, mutta se ei pilannut päiväämme, olihan oma vuoniksemme kotona.

Gast sopeutui äkkiä laumaan ja kulki metsäpoluilla ja teillä liinassa, kuin olisi aina tehnyt niin. Gast on maailman kiltein ja ihmisrakkain otus. Vähän oli tullessaan pulskassa kunnossa, mutta kyllä liikakilot karisee Kylmälän metsissä ja Sonja Sundvikin opetustunneilla.

Olemme onnellisia.